Kannanotot

14.11.2014

KVANK tapasi ministereitä

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan edustajat tapasivat peruspalveluministeri Susanna Huovisen ja kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitasen perjantaina 14.11. Ministereille vietiin KVANKin alla oleva kannanotto:

KEHAS-ohjelman jatkaminen

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta ( KVANK ) pitää tärkeänä, että eduskuntavaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa sitoudutaan edelleen valtioneuvoston 18.11.2012 hyväksymän Kehas-ohjelman toimeenpanoon  ja laitosasumisen lakkauttamiseen 2015-2020 asti ja osoitetaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ( ARA ) ja Raha-automaattiyhdistyksen ( RAY ) kautta siihen riittävästi julkista tukea.

Hankintalakivalmistelu

Vammaisten ihmisten jokapäiväisten, välttämättömien palvelujen järjestäminen on irrotettava hankintalain kilpailusäännösten piiristä. Näihin koko elämänmittaisiin palvelutarpeisiin markkinaperusteinen toimintatapa on täysin väärä ja toimimaton. EU:n alueella sovelletaan huomattavasti parempia menetelmiä, jotka turvaavat vammaisten ihmisten ja heidän läheisten osallisuuden itseä koskeviin asioihin. Kilpailutuksissa tämä osallisuus ja vaikutusmahdollisuus katoaa eivätkä vammaiset ihmiset pysty ottamaan vastuuta itsestään. ( ks. liitteet enemmän )

SOTE-järjestämislaki

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen päämääränä on väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Keskeisenä tavoitteena on:

  • Turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa
  • Vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja
  • Toteuttaa kustannustehokas ja vaikuttava palvelurakenne

Nämä tavoitteet ovat ajankohtaisia myös vammaispalveluissa.

Monilla järjestöillä ja säätiöillä sekä paikallisilla yhdistyksillä on jopa yli sadan vuoden historia työssään ihmisten ja asiansa hyväksi. Useat toimivat valtakunnallisesti. Kolmannen sektorin omistamilla yleishyödyllisillä yrityksillä sekä säätiöillä on kolmannen sektorin toimijoina merkittävä rooli vammaisten henkilöiden sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalvelujen kehittäjänä sekä palvelujen tuottajana. Useimmat nykyisin julkisvastuun piirissä olevat palvelut on ensiksi luotu kolmannella sektorilla. Innovaatioiden tuottaminen ei ole loppunut.

Kolmatta sektoria ei ohjaa liiketaloudellinen intressi vaan kokemuksellinen motivaatio, innovatiivisuus, ihmisten tarpeiden ja paikallistuntemus, erityisasiantuntijuus sekä kyky ja halu vastata yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Tästä johtuen kehittämistoiminta on ollut yhteiskunnallisesti katsottuna sekä taloudellisesti edullista että vaikuttavaa. Sosiaalisen turvallisuuden ja terveyden edistäminen ovat pitkäjännitteisiä, jatkuvuutta ja vastuunottoa edellyttäviä tehtäviä, mihin me olemme sitoutuneet.

Pidämme myönteisenä lakiehdotuksen kohtaa 30§ asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista /5) tukemalla asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma- aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua. Kolmannen sektorin kokemus ja asiantuntijuus muodostavat perustan myös laaja-alaisemmalle kumppanuus-yhteistyölle kolmannen sektorin kanssa. Meillä on muun muassa monimuotoista asiantuntijuutta palvelurakenteiden ja palveluprosessien kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa ja tutkimuksessa.

Valmisteluasiakirjoissa kolmas sektori on huomioitu kunnallisten palvelujen täydentäjänä. Perusteluna on tuotu esille, ettei käytäntö eroa nykyisestä toimintamallista.  Tähän ehdotamme muutosta, sillä järjestämislaissa on kuitenkin kysymys sote-uudistuksesta, parannuksesta nykyiseen käytäntöön. Ehdotamme kehittyvää ja kehittävää kumppanuutta.

Ehdotamme sote-järjestämislain työstämisessä huomioitavan lisäksi seuraavat asiat:

  • Sekä tuleva sosiaalihuoltolaki että vammaislaki korostavat palveluiden tarvelähtöisyyttä. Tarvemääritykset ja palvelusuunnitelmat edellyttävät laaja-alaista osaamista kuntien työntekijöiltä. Tämän tietotaidon rakentamisessa ja kehittämisessä uskomme kolmannella sektorilla olevan annettavaa.
  • Olemme huolissamme vammaisten henkilöiden pitkäjännitteisen, tarkoituksenmukaisen ja tasapainoisen palvelukokonaisuuden toteutumisesta käytännössä. Integraatiotarve ulottuu sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi usein mm. opetus- ja työvoimahallinnon alueille sekä arjen muihin ympäristöihin. Ajallisesti se ulottuu luonnollisiin elämänvaiheisiin, kuten koko lapsuuteen, ei 3-4 vuoden hankintakausille.
  • Henkilökohtainen budjetointi tai vastaava palvelunkäyttäjän valintaan perustuva mallia esitämme  mukaan sote-järjestämislain 16 §:n järjestämistavaksi palvelusetelin rinnalle.
  • Järjestämislaissa tai STM:n muuten tulee määritellä, että toistuvassa ja pitkäkestoisessa, useimmiten elämänkaaren mittaisessa palveluntarpeessa olevien henkilöiden arkeen liittyvät palvelut kuuluvat julkisen palvelun velvoitteen piiriin (SGEI-menettely) tai muulla tavalla tulee varmistaa palvelun jatkuvuus.
  • Lausuntokierroksella ollut sote-laki ehdotus yhdessä kilpailullisten hankintamenettelyjen kanssa vie pohjan esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaisten henkilöiden tai autististen henkilöiden pitkäjännitteiseltä kuntoutukselta ja jokapäiväisen elämän ihmissuhteilta ja puitteilta. Elämä muuttuu hankintakausien mittaiseksi.  Yksilön tarvitsema kuntoutus voi katketa palvelujen tuottajien vaihtuessa. Myös jokapäiväisen elämän ympäristöt voivat vaihtua henkilön tahdosta riippumatta.
  • Palvelujen tuottajien valinnassa on voitava kiinnittää huomiota tuottajan tosiasialliseen kokemukseen ja osaamiseen sekä toiminnan jatkuvuuteen. Tulisi varmistaa palvelujen tuottajan sitoutuminen siihen, että palveluilla saadaan aikaiseksi lainsäädännössä määriteltyjä ja ihmisten tarpeisiin muutenkin vastaavia hyvinvointivaikutuksia. Palvelujen tuottajilta vaaditaan laaja-alaista osaamist ja sitoutumista jatkuvuuteen. Haluamme myös korostaa vaihtoehtoisen kommunikaation merkitystä ja palveluiden saatavuutta omalla äidinkielellä. Hyväksyttävät palvelun tuottajat tulisi valita jo ennen tuottamisvastuullisten järjestämää hankintaa.

Helsingissä ja Tampereella marraskuun 14. päivänä

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta

Risto Burman
toiminnanjohtaja
Kehitysvammaisten Tukiliitto

Lisbeth Hemgård
verksamhetsledare
FDUV

Seija Milonoff
toiminnanjohtaja
Helsingin KV.tuki57

Markku Niemelä
toimitusjohtaja
Rinnekotisäätiö

Marianna Ohtonen
toiminnanjohtaja
Kehitysvammaliitto

Jyrki Pinomaa
johtaja
Aspa-säätiö

Ritva Ulander
toiminnanjohtaja
Autismisäätiö

Markku Virkamäki
toiminnanjohtaja
Kehitysvammaisten Palvelusäätiö

 

9.5.2014

Eduskunnan kansalaisinfon tiedotustilaisuus: Kansallinen hankintalaki ja vammaisten ihmisten palvelut

OHJELMA – tilaisuuden puheenjohtajana toimittaja Tiina Merikanto

Klo 14.00    Tilaisuuden avaus
kansanedustaja Johanna Karimäki, Eduskunnan Vamyt-verkoston pj.

Klo 14.05    Vammaisten ihmisten palvelut kilpailussa
Markku Virkamäki, KVANK, ja Tiina Lappalainen, Vammaisfoorumi  ry

Klo 14.15    Palveluasumisen markkinaselvityksen tuloksia
tutkija Jukka Ohtonen

Klo 14.35    Kokemuksia tulkkipalvelujen kilpailutuksesta
Tulkkipalvelun käyttäjä Magdalena Kintopf-Huuhka

Klo 14.45    Kokemus vammaisen henkilön asumisen ja palvelun hankinnasta
Päämies ja vanhempi

Klo 14.55    Ei kilpailutukselle – kyllä ihmisoikeuksille
Sami Helle

Klo 15.00    Paneelikeskustelu – puheenjohtajana toimittaja Tiina Merikanto
Kahdeksan puolueen edustajien keskustelu, johon tähän mennessä osallistumisensa ovat vahvistaneet: europarlamentaarikko Riitta Myller, SDP, kansanedustaja Johanna Karimäki, Vihreät, kansanedustaja Erkki Virtanen, Vasemmistoliitto, europarlamentaarikko Sari Essayah, Kristillidemokraatit.

Klo 16.00    Tilaisuuden päätös

Tilaisuuden järjestävät:
Eduskunnan vammaisasioiden verkosto, Vammaisfoorumi ry ja Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK)

 

8.10.2012

KVANKin lausunto (doc, 23 kt) eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle EU:n julkisia hankintoja koskevasta direktiivistä.

 

20.9.2012

Neuvottelukunnan kuntavaaliteemat 2012

”Toivomme, että puolueet ja ehdokkaat ottavat kantaa vammaisten ihmisten asemaan kuntalaisina, YK:n vammaissopimuksen toteuttamiseen, kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestämiseen ja vammaisten nuorten syrjäytymisen estämiseen.

YK:n vammaissopimus käytäntöön

Kuntien tulee perehtyä YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan sopimuksen sisältöön ja edistää sen velvoitteiden toteuttamista kuntatasolla. YK-sopimuksen vaatimukset tulee huomioida kuntien strategioissa ja määritellä konkreettiset, eri hallinnonaloja sitouttavat toimenpiteet.
Kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestäminen

Kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestäminen

Kehitysvammaisten asumispalvelujen kilpailutuksesta nykymuodossaan tulee luopua kunnissa. Hankintalain mukainen kilpailutus on johtanut asiakkaan oikeuksien polkemiseen. Kilpailutuksessa voittavat usein sellaiset tarjoukset, joissa hinta on asetettu niin alas, ettei laatua pystytä enää takaamaan. Kuntien onkin hylättävä alihintaiset tarjoukset ja varmistettava laadukas avun ja tuen toteuttaminen pitkällä tähtäyksellä. Jo tarjouspyynnöissä tulee esittää laatuvaatimukset, jotka palveluntarjoajien tulee täyttää tullakseen kilpailutuksessa huomioonotetuiksi.

Kehitysvammaisten henkilöiden kannalta tarkoituksenmukaisia suorahankintoja ja neuvottelumenettelyä tulee lisätä. Asunto tulee erottaa palveluista, jotta palveluntuottajan mahdollinen vaihtuminen ei johda pakkomuuttoon uuteen asuntoon. Kehitysvammaisen henkilön ja hänen läheistensä tulee päästä osallisiksi hankintaprosessiin. Tähän kuntia velvoittaa myös YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus, joka korostaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta.

Laatusuositukset velvoittavat, että kehitysvammaisten ihmisten asuminen järjestetään tavallisilla asuinalueilla normaaleissa asunnoissa joko omassa asunnossa tai pienissä asuinryhmissä. Suosituksista piittaamatta kunnat ovat perustaneet ja perustamassa useiden kymmenien asukkaiden suuruisia yksiköitä tavoitellessaan kustannussäästöjä. Pitkällä tähtäyksellä laitosmaiset ratkaisut tulevat kuitenkin kalliiksi heikentämällä asukkaidensa elämänlaatua ja sitä myötä omaehtoista suoriutumista ja elämänhallintaa.

On nähtävissä, että asiakkaat ja heidän omaisensa eivät tulevina vuosina tule tyytymään laitosmaisiin asumisratkaisuihin, joten investoinnit uusien laitosten rakentamiseen samalla, kun vanhoja puretaan, ovat erittäin lyhytnäköistä säästämistä. Säästöt voivat jäädä lyhyelläkin aikavälillä näennäisiksi tai kääntyä lisäkustannuksiksi. Piilokustannuksia voi tulla jo saman valtuustokauden aikana mm. akuuttien mielenterveyden ongelmien lisääntymisen tai kriisipaluumuuttojen kautta. Myös YK-sopimuksen mukaan laitokset loukkaavat vammaisten ihmisoikeuksia.”